- Ein Rauhka

Ein Rauhka

Nimi: Ein Rauhka

Ikä: 2 vuotta

Sukupuoli: Uros

Laji: Susi

Lauma:Djala

Lahkossa: On

Ein Rauhka

Luonne: Uros on aggressiivinen ja kaukana passiivisesta. Hän on luonteeltaan tulinen kuin itse tulenlieskat, ja hänen katseensa voi jäädyttää kenet tahansa paikalleen kuin hyinen pakkasaamun puhallus. Kyseleminen on kielletty, hän pelkää syvällä päässään sitä, että häntä vastaan käännytään. Aza kuitenkin on poikkeus tässä tapauksessa.

Ein on menettämässä myötätuntonsa. Hän ei enää välitä paskankaan vertaa siitä siitä mitä laumojen johtajat tuumaavat herran aikeista.
Mutta kyllä Rauhkasta olisi johtajaksi, hän osaa käännellä käpälissään laumoittain koiria, hänen puheensa sekoittavat siirappisuuden ja suolaisuuden, ja tuloksena on mieltä hämmentävää sekasortoa.
Urosten kanssa hän tulee toimeen kunhan hänelle ei ruveta viisastelemaan. Tällöin vastustaja on melkomoisessa pulassa, onhan Ein kuitenkin elämää nähnyt konkari.
Valehdella tämä peto osaa. Hän huijaa ja naruttaa, melkein jokaista joka antaa siihen tilaisuuden. Ei Rauhka tarkoita sitä pahalla, hänestä se vain on hauskaa.

Einin menneisyys on luonut hänelle harhaanjohtavan mielikuvan itsestään, pienestä äpärästä, jolle jo pentuna näytettiin kaapin paikka. Hänelle jaettu rakkaus on useimmiten ollut siis vain naaraiden suomaa hetkittäistä iloa.
Heikkouksia Einilläkin on, hän on hulluna naaraisiin. Hän rakastaa näitä pöyhkeähäntäisiä, liehitteleviä vikittelijöitä, ja melkein suosiollisesti hän antaa itsensä huijattavaksi, kunhan hän saa haistella kaunokaisten turkkeja, ja maata tuntikausia toisen vieressä. Hän palvoo estrogeeniä tihkuvia naaraita, joiden haju saa hänet sekaisin. Mutta se ei tarkoita että hän antaisi kenen tahansa iskeä itseään, hän valitsee vain kaikkein kauneimmat, siroimmat ja nuorimmat. Hän ei halua nähdä vanhaa ja kuolemaisillaan olevaa vanhusta, hän haluaa haistaa nuoruuden näiden turkissa, tuntea kimmoisan ihon käpälänsä kosketuksen alla, kuulla pentumaisen kimeä nauru. Hän lahjoo naaraita päivittäin, ruokaa, erilaisia aarteita, ja näiden aarteiden etsimiseen saattaa kulua pitkäänkin. Hänen hullaantuessaan hän seuraa naarasta vaikka henkensä uhalla. Tämä kuulostaa jo stalkkaamiselta mutta harvemmin se on sitä. Naaraat hapuilevat hänen komean ulkokuorensa luokse.
Mutta jokainen kyllästyy joskus, ja Ein kyllästyy todella nopeasti. Hän alkaa ärsyyntyä naaraiden käytökseen, ja asenteeseen, ja pian hän jo lähtee etsimään seuraavaa. Hän kun on hiukan liian helposti tylsistyvä vakituiseen parisuhteeseen.
Mutta kyllä Einin kanssa voi ihan vapaastikin olla. Kunhan vain osaa sivuuttaa hänen vihjailevat kommenttinsa, mutta se on oikeastaan aika hankalaa, koska hänen puheensa tihkuvat erinäisiä vihjailuja, ja usein se kääntyy hiukan ilkeähköksikin jos häntä ei huomioida.
Einiä pidetään melko heikkona, hänen hennon ulkonäkönsä takia, mutta hän on nopea ja hän osaa yllättää kerta toisensa jälkeen jopa itsensä. Julmuuksia on monenmoisia, ja helposti Einissä herätetään jos jonkinmoista vihan ja katkeruuden tunnetta, joka sumentaa hänen ajatuksensa. Hänestä kuoriutuu julma ja häikäilemätön. Suorastaan röyhkeä. Hän ei välitä kielloista, elleivät ne ole jonkun vaikutusvaltaisen tekemiä, ja tällöinkin hän toteuttaa tavoitteensa. Mutta salassa.

Vaikka Ein nyt ei olekaan mikään unelmarakki, hän ei siltikään ole mikään tappokone, tai töykeä hirmu. Hänen kanssaan saattaa tullakin toimeen, kunhan hiukan yrittää. Mutta kun elämä on kohdellut häntä muutamaan otteeseen hiukan huonommin, on hänen asenteensa pahentunut entisestään.
Einin liityttyä lahkoon, Chevenièn ansiosta, on uroksen asenne lahkoon pysynyt aivan samana. Hän ei ole kovinkaan uskollinen, vaan ennemminkin tasapaksusti, ja vakaasti hän pysyy omassa senhetkisessä mielentilassaan. Olihan se hauskaa liittyä?

Rauhkalla on usein melko paha olla hänen päänsä sisällä, ja se puretaan usein pahoinpitelyinä ja kiukunpurkauksina. Herra ei osaa olla ilkeilemättä, mutta yksin ollessaan hän omaa pieniä itsetuhon oireita, vaikka hän uskotteleekin ulkopäin että kaikki on hyvin.

/Luonnetta vedetään kokoajan eteenpäin, herra Rauhkasta on tulossa oikea paholainen./

: Ein

Ulkonäkö:
Kuvatukset arvon herrat ja rouvat, löytyvät alempana. Ein on hoikka, ja pitkäjalkainen. Turkki on paksua ja valkoista, häntä on tuuhea ja karva yltää melkein maahan asti. Alusturkki on villamaista, ja pehmeää, ja se suojaa urosta hyvin kylmiltä säiltä. Niskaharjas on punertavanruskeaa, väri ylettyy kirsusta päälaelle, ja siitä niskaa pitkin selkänikamien risteykseen, ja sieltä häntään. Niskaharjas on hiukan jäykempää kuin muu turkki, joten se jää pystyyn. Kylkiä koristaa pitkät ja paksut tiikeriraidat. Kantaa mukanaan vanhaa nilkkakorua, joka komeilee hänen vasemmassa jalassaan.
Käpälät ovat melko suurikokoiset, ja leveät. Ein on siis kuin luotu talveen. Tassut ovat väriltään hailakan mustat, saman sävyinen kuin kirsu.
Silmät ovat ruskeanmustat, ja melko vinot. Kuten jo aikaisemmmin mainittiin, ovat jalat pitkät ja ohuet, ja ne liittyvät korkealta kylkiin. Selkäranka paistaa hiukan korkeampana selän joukosta. Kyljet ovat kapeat ja lysyyn painuneet.
Pään muodot ovat siroja, otsa on korkea ja pitkä.

Einillä on alkanut jonkinsortin astmakohtaukset, hänen hengittämisensä muuttuu hankalaksi. Liika rasitus johtaa rajuihin sydämmentykytyksiin ja hengenahdistukseen.

Menneisyys: Ein oli toinen neljästä urospennusta, perhe oli onnellinen plaahplaahplaah. Einäin.

Totta on se, että Ein syntyi toisena. Hän oli pienin ja hennoin, muut pennut kun olivat vahvoja, raskasrakenteisia ja… Mustia. Ein oli valkoinen, punaisenruskeilla raidoilla. Pentujen isän sisällä kiehui! Hän haukkui pentujen äidin lyttyyn, petturi, huora! Häntä oli petetty! Valkea naaras raotteli varovaisesti suutaan, saamatta mitään suustaan. Hän ei ollut ymmärtänyt tätä, miten tämä oli mahdollista? Naaras itse oli täysin merkitön, ei häivähdystäkään muista sävyistä kuin puhtaan, uudenlumen valkoista.
Hän ei halunnut myöntää, että hän oli tosiaan pettänyt pentujen isää. Hän sai viimein sanottua ettei hänellä ollut tässä osaa ja arpaa.. Ehkäpä jommallakummalla on suvussa punaraitoja?
Kriselle, pentujen isä avautui asiastaan pentujen syntymän jälkeisenä aamuna isälleen, ja vanha uros raivostui! Hän vannotti pojalleen, että tämän tulisi kasvattaa pentu erillään muista, ties mikä hirviö oli ollut pentujen äidin, eli Tuhkattoman hetkittäisenä parina. Kun Krisellen isä ehdotti pennun tappamista, epäröi Kriselle. Hän ei halunnut kuitenkaan tappaa pientä rääpälettä? Mutta viha kyti hänen sisällään Tuhkatonta kohtaan, vaikka hän kuinka naarastaan rakastikin. Hän päätti purkaa tunteensa pentuun.

Niin alkoi Einin rankka taival. Hän oli äpärä, muttei hän itse sitä tiennyt. Isä oli asettanut tiukat ehdot. Hänet oli ruokittava eri aikaan. Hän ei saanut leikkiä muiden kanssa. Einiä tämä ei silloin niinkään haitannut. Ei hän ymmärtänyt maailmasta tuon taivaallista, mutta iän myötä hänen esiin nouseva asenteensa alkoi aiheuttaa riitoja..

”Ein! Pysy poissa pennuistani!”
Kriselle karjui, ja läpsäytti Einiä voimiensa takaa. Vankasta uroksesta oli tullut suorastaan vihamielinen valkoista raukkaa kohtaan. Ein oli jo useampaan otteeseen yrittänyt liittyä näiden leikkiin.
Jo kuuden kuukauden ikäinen urospentu murisi haastavasti, kun häntä suurempi uros asteli häntä kohti, häntä pystyssä ja kaula kaarella
”Senkin pieni rääpäle, raukkaparka!”
Kriselle murahteli hampattensa lomitse, ja töytäisi penikkaa käpälällään. Ein kellahti kyljelleen ja vinkaisi.
Tuhkaton ei halunnut liittyä asiaan, ja katseli vain kauempaa, silmät sirrillään ja pää painuksissa.
Juurakko missä heidän pesänsä oli, sijaitsi mitä idyllisimmällä paikalla. Pensas, jonka sisään oli rakennettu pieni mukava pesä, oli mitä otollisin paikka pennuille kasvaa. Ein kuitenkin joutui jatkuvasti syrjinnän kohteeksi, isän asenne siirtyi pikkuhiljaa myös Einin sisaruksiin.
Krisellen astellessa poispäin, siirtyivät mustat pallerot, hyvin ruokitut, ja rotevat urospennut valkean laiheliinin luo.
”Rauhka! Rauhka!”
Ne suhisivat hampaisensa välistä, tönivät ja tuuppivat punaraitaa, ja vaikka pentu olikin kasvanut korkeudeltaan suuremmaksi, oli hän vielä hento kuin linnunpoika. Tästä hän sai toisen nimensä. Vaikka Ein sitä itse vihasikin, oli se jo osa häntä. Rauhka.
Jo kauan ennen kuin pennut olivat vieroitusiässä, oli Kriselle jo antanut Einille selvät ohjeet. Hänen tulisi lähteä. Mutta perinteisiin kuului, että vanhemmat, jotka kumpikin Djalaan kuuluivat, antaisivat lähtevälle penikalleen jotain. Muut pennut omasivat jo ties mitä tilpehööriä, sormuksia, kaulakoruja, korvakoruja. Mutta Einillä ei ollut mitään. Hänellä oli vain itsensä. Mutta nyt hän sai äitinsä vanhan nilkkakorun, kultaa hohtavan, kevyen ja juuri ja juuri jalkaan mahtuvan renkaan.

Ein katosi. Kuin tuhka. Hänen ei tarvinnut hyvästellä perhettään, koska hänellä ei ollut sitä. Ainoa jota häntä tulisi ehkä joskus ikävöimään oli hänen äitinsä Tuhkaton. Valkea naaras oli luonut häneen tunnesiteen vain synnyttämällä pennun, muuten hän oli saanut kokea syrjintää ja yksinäisyyttä.
Keskenkasvuisenakin oli Ein vaikuttava, melko neitimäinen näky. Hänen valkoinen silkinpehmeä turkkinsa heilui tuulessa, ja niskassa oleva punainen karva oli alkanut kasvaa, ja jökötti nyt suoraan kohti taivasta. Hän piti itseään komeana, suorastaan upeana sen ensimmäisen kerran kun kohtasi ulkopuolisen. Hän ei ollut ikinä tavannut ketään muita kuin sisaruksensa ja vanhempansa, joten tämä sai hänet hämmentymään. Mutta naaraspuolinen houkutteli häntä suuresti, tämä oli vain hiukan häntä vanhempi ja hoikkarakenteinen kaunokainen. Raskain mielin heidän tiensä erosivat, mutta Rauhka oppi jotain. Hänellä oli myös valtaa. Enää hänen ei tarvinnut kumarrella. Hän oli tasavertainen, ehkäpä jonain päivänä vielä ylivertainen? Ajatus kupli hänen päässään melkein päivittäin. Hän halusi kasvattaa valtaansa. Ja tehdä sen myös hyvin.

Koska Einille ei jaettu aiemmin rakkautta, on uros siirtynyt naaraiden jahdistamiseen, uskoen että se korvaisi hänen menettämänsä läheisyyden.

Suunnitelmat:

Rauhka omaa joitakin hulluja suunnitelmia. Hän haluaa itselleen haaremin. Ja avukseen hän on värvännyt Hazar-Shual uroksen. Ein pitää toista ystävänään ja liittolaisenaan.

Tavannut:

“Einin omat kommentit näiden välissä”

Pinye= “Aah, miten ihanan naiivi persoona. Helppo saalis”

Chevenié = “Liitti minut lahkoon. Ei muuta.”

Keelestera = “Sekopäinen pieni reppana.”

Joseph = “Haistakoot pitkät, senkin runkkari.”

Hazar-Shual = “Liittolainen. Ystävä melkeinpä.”

Fawn = “Raivotautinen kiukkupussi. Sellaiset saavat usein kokea melkoisen kohtalon.”

Pelit

Uroksen luo löytää sattumapelillä Pinye, häntä itseään vanhempi ja pienempi narttu. Ein otti ilon irti koko hommasta, ja raiskasi naaraan, ja häpäisi tämän useaan kertaan.

Katkesi kuin kauriin laukka
Katkesi kuin kauriin laukka /K-18/

_____
Einarin mielenkiinto heräsi kun narttu hänen seuraansa hakeutui, tai toisinpäinköhän se oli? Mutta uros sai tahtonsa läpi, ja tämän jälkneen hänet liitettiin lahkoon.

maailma on uroksia pullollaan /K-18/

_____

Rauhkan mieli on synkentynyt entisestään lahkoon liittymisen johdosta, ja uros iskee kyntensä ja hampaansa vajaapäiseen penikkaan. Kakaran loppu olisi ollut lähellä ilman Turmatar:ta, joka pelasti penikan.

My lifeless pulse still rushing on

—–

Ein tapaa Josén, joka saa kokea kunnon höykyytyksen, pienen kukkoilun jälkeen.

tapahtukoon tahtosi

_____

Viimeinkin joku, jonka Ein hyväksyy. Hazar on kuin uroon kaksoisolento, hiukan jykevämpi ja lempeämpi vain. Ja Ein päättää sotkea toisen pään, sopia toisen mukaan hänen omaan liemiinsä. Ja tämä sopii loistavasti molemmille.

Aivan kuin veljekset

_____

Einin ja Hazarin matka jatkuu, Azan lähdettyä tapaa Ein Dominon joka innostuu välittömästi haaremisuunnitelmista.

Naavaa oksistossa

_____

Ein tapaa Fawnin. Hän ottaa välittömän vallan naaraan niskanpäältä, ja pakottaa toisen lähtemään mukaansa.

Aina pahempaa on luvassa

_____

Ein ja Domino jatkavat matkaansa, kohti kallioita, jossa he tapaavat Azan ja Dashian, jonka herran veli on saanut ihasteltua mukaan.

Silmissäin kaik´ on puna Valkoista!

_____

Ein kohtaa Vivianen purolla. //Kesken//